Ratamestarin mietteitä III, 17.3.2020

Alkuperäisen suunnitelman mukaan mietteitä osa III:n oli tarkoitus julkaista juuri tähän aikaan, mutta sen sisältö piti olla hieman toisenlainen – korona tuli ja peruutti kisat. Vielä viikko sitten ei ollut minkäänlaista epävarmuutta, ei ainakaan minulla.  Torstaina alkoi tuntua jo aika epävarmalta, perjantaillekin oli sovittuna tampparilla ajoa maali- ja lähtöalueilla, mikä kuitenkin peruuntui tampparin rikkoonnuttua.

Peruutushetkellä perjantaina iltapäivällä ura- ja rata-asiat olivat loppusilausta vailla valmiina ja kisaviikon sääennuste lupasi hienoja kelejä. Eri kisapäiville olisi ollut tarjolla matkojen vaatimia haasteita: sprintissä kovaa hiihtoa, pitkällä matkalla rytmitystä ja reitinvalintaa sekä keskimatkalla tiukkaa keskittymistä ja välissä kovaa hiihtoa.

Harvoin, tuskin koskaan, olen rataryhmänjohtajana päässyt helpolla kisaviikolla. Viimeisen 15 talven aikana olen ollut järjestämässä 29 eri kisapäivää (pois luettuna am-kisat) rata- ja uraryhmän tai vähintään uraryhmän vetäjänä. Tuoreimpana on muistissa Lapin Lumirastit 2013, jolloin seuramme järjesti sprintin, silloin ei tarvinnut kisapäivän aamuna avata urastoa. Ylläksellä WCup:n ja Ensilumen Rastien kisapäivien aikana urasto on jouduttu ajamaan auki moneen kertaan joka kerralla.

Viime viikon perjantaina rata-asiat olivat valmiina, maastosta puutui ainoastaan TFP-leimasimet. Kaikki 89 rastia oli varustettu tolpalla, tunnuksella, lipulla ja pihtileimasimella. IOF:n sääntöjen mukaan rastilla pitää olla varajärjestelmä, sen vuoksi jokaisella rastilla oli myös pihtileimasin. Sprintti ja pitkä matkahan olisivat olleet WRE-kisoja.

Peruutushetkellä minulla oli tekeillä lähtökaavio perjantaille. Peruutuksesta huolimatta tein sen loppuun. Kuka jättää sanaristikon täytön kesken? Muiden päivien kaavioita en tehnyt.

Vuosien varrella kisoja on jouduttu perumaan tai siirtämään erilaisten syiden vuoksi. Joskus on ollut liikaa pakkasta, liian vähän lunta tai sitten liian paljon lunta. Tälläkin kertaa huolenaiheena oli olosuhteet, mutta korona tuli ja ”veti maton jalkojen alta.” Tietysti peruutus alussa harmitti, kun suuri työmäärä meni hukkaan. Mutta peruutuksen syy oli nyt sellainen, että se ei enää paljon harmita. Peruutus olosuhteista johtuen olisi ollut kovempi takaisku.

Ura- ja rataryhmä teki töitä yli 600 tuntia, mistä allekirjoittaneelle tuli 260.  Kun tunnit muuttaa kahdeksan tunnin työpäiviksi ja -viikoiksi, niin saa jonkinlaista käsitystä tehdystä työstä. Lisäksi oli vielä muiden osa-alueiden työ.

Minulla on tapana katsoa asioita (joskus liiankin) usein positiiviselta kannalta. Kisojen eteen tehty työ ei kuitenkaan kokonaan mennyt hukkaan. Tulevia vuosia varten saimme hiottua kisaorganisaatioita.  Esimerkiksi ammattiopisto Lappian opiskelijoita saimme koulutettua uraston ajoon sekä saimme rekrytoitua uusia henkilöitä muihin maastotöihin. Johtamassani ryhmässä oli mukana minun lisäksi 11 henkilöä. Tällä porukalla on hyvä lähteä kohti uusia haasteita.

Ratamestari, Velu Sipola

Ratamestarin mietteitä II, 26.2.2020 

Viime kirjoituksen jälkeen talvi on jatkunut oikukkaana. Lumimäärä on käväissyt yli 50 cm:n ja on kohta alle 40 cm:n. Sateita on tullut kaikessa olomuodossa, vetenä, räntänä ja lumena. Ennusteiden mukaan kelit jatkuvat vaihtelevina myös jatkossa.

Vaihtelevilla keleillä ei ole ollut suurta merkitystä urastoon. Vesisateiden jälkeen tiheissä kuusikoissa ovat mättäiden ”nokat” ja varvustot tulleet esiin. Yhtä ojaa lukuun ottamatta ylityspaikat on saatu kuntoon kola- ja lapiopartioiden avulla. Vesisateiden jälkeen on ollut melko kireitä pakkaspäiviä, mikä on edesauttanut ylityspaikkojen säilymistä kunnossa.

Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, golfkenttä on huvikelkkailijoiden rälläyspaikka, vaikka siellä ei ole ajolupaa muilla kuin meillä. Meiltäkin kiellettiin ehdottomasti menemästä puttausalueille (greeni). Sateiden jälkeen ylimääräiset jäljet peittyvät, mutta päivän tai viimeistään kahden kuluttua jälkiä ilmaantuu vaikka kuinka paljon. Tämän johdosta urat on merkattu kepeillä, jotta kartalla olevat urat on helppo tunnistaa. Tunnistusta helpottaa myös se, että urat (= meidän tekemät jäljet) on lanattu.  Urien kepitys auttaa myös meitä, koska merkattu ura pystytään ajamaan samaan kohtaan lumisateiden jälkeen.

Urastolla on raivaukset käynnissä. Harvennetuissa männiköissä ei juurikaan ole yhtään raivattavaa. Toista ääripäätä edustaa tiheät kuusikot, mutta onneksi näitä alueita on kisamaastossa vain n. neljännes koko alueesta. Näillä kuusikkoalueilla on luontaisia kulkureittejä kuten metsälinjoja ja polkuja.

Haapaveden kisaviikonloppuna osa porukasta hengähtää. Täysi tohina jatkuu sitten seuraavana viikonloppuna, jolloin käynnistellään rastitolppien ja -tunnusten vienti maastoon.

Ratasuunnittelussa riittää vielä pähkäiltävää keskimatkan radoilla. Sprintin ja pitkän matkan radat ovat ”viilausta” vaille valmiit. TA:n ja ratavalvojan vierailuista on sovittu, joten silloin viimeistään saadaan palautetta myös kartasta, urastosta ja radoista.

Tällä hetkellä ollaan ennakkoon laaditussa aikataulussa ja olosuhteet ovat kunnossa. Sen jälkeen, kun urasto saatiin luotua, se on jouduttu avaamaan kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla tuli n. 10 – 15 cm lisää lunta. Avaukset tehtiin nollakelissä, joten raskaalla kelillä kuuden tunnin ja 39 kilometrin uran avauksen jälkeen tunsi jotain tehneensä.

Ratamestari, Velu Sipola

Ratamestarin mietteitä 28.1.2020

Lumirastien 2020 urien ajo käynnistettiin tammikuun viimeisenä viikonvaihteena. Vaikka talvi on ollut oikukas tässä Perämeren pohjukassakin, olosuhteet olivat yllättävän hyvät. Pohjalla oli kantava kerros, jonka päällä oli reilut 10 cm pehmeää lunta – ajokeli oli suhteellisen kevyt. Avonaisilla paikoilla ja harvoissa puustoissa oli lunta yli 40 cm, mutta tiheissä kuusikoissa näkyi marjanvarvut. Tätä kirjoittaessa viikonvaihteen jälkeen on satanut lisää lunta viitisen senttiä ja lisää on luvassa vielä tällä viikolla. Maaliskuun puolenvälin tuntumassa lumimäärä on keskimäärin n. 60 – 70 cm.

Kilpailumaasto ei juurikaan tarjoa nousumetrejä, rannikon läheisyydessä kun ollaan. Metsät ovat valtaosaltaan harvennettuja nuoria männiköitä, joten ajouria voidaan hyödyntää urien sijoittelussa. Tiheitä kuusikoita, joissa on mutkikkaita uria, on selvästi vähemmän. Alueella kulkee valaistu latu sekä virallinen että useita epävirallisia moottorikelkkareittejä. Kaupungin kupeessa tulee aina huvikelkkailijoiden siirtymäjälkiä virallisten reittien varteen. Kilpailualueella on myös golfkenttä, joka myös näyttää olevan huvikelkkailijoiden suosiossa. Mutta eiköhän näistä ylimääräisistä jäljistä selvitä.

Maastoon tutustuminen alkoi viime keväänä hankikelien aikana. Maastohan on tuttua monista eri tapahtumista ja työnkin puolesta, mutta ei niin tuttua maastoa, etteikö siellä ole sellaisia paikkoja, jotka pitää tarkoin katsoa urien ajoa varten. Ratojen suunnittelu alkoi samoihin aikoihin. Kesän ja syksyn aikana suurin osa urastosta käveltiin gps:n avulla ja laitettiin kartalle. Nyt kun kelkat on nykäisty käyntiin, niin tätä suunnitelmaa toteutetaan maastossa. Tiheissä puustoissa kelkkamiehellä on ollut suksilla liikkuva ”etumies”.

Maastossa urastoa on jo niin paljon, että ratasuunnittelua voidaan alkaa hioa. Toivottavaa on, että ”yläkerran herra” olisi meille tällä kertaa suosiollinen eikä järjestäisi jatkuvaa uraston ajon urakkaa.

Ratamestari, Velu Sipola