Ratamestarin mietteitä 28.1.2020

 

Lumirastien 2020 urien ajo käynnistettiin tammikuun viimeisenä viikonvaihteena. Vaikka talvi on ollut oikukas tässä Perämeren pohjukassakin, olosuhteet olivat yllättävän hyvät. Pohjalla oli kantava kerros, jonka päällä oli reilut 10 cm pehmeää lunta – ajokeli oli suhteellisen kevyt. Avonaisilla paikoilla ja harvoissa puustoissa oli lunta yli 40 cm, mutta tiheissä kuusikoissa näkyi marjanvarvut. Tätä kirjoittaessa viikonvaihteen jälkeen on satanut lisää lunta viitisen senttiä ja lisää on luvassa vielä tällä viikolla. Maaliskuun puolenvälin tuntumassa lumimäärä on keskimäärin n. 60 – 70 cm.

Kilpailumaasto ei juurikaan tarjoa nousumetrejä, rannikon läheisyydessä kun ollaan. Metsät ovat valtaosaltaan harvennettuja nuoria männiköitä, joten ajouria voidaan hyödyntää urien sijoittelussa. Tiheitä kuusikoita, joissa on mutkikkaita uria, on selvästi vähemmän. Alueella kulkee valaistu latu sekä virallinen että useita epävirallisia moottorikelkkareittejä. Kaupungin kupeessa tulee aina huvikelkkailijoiden siirtymäjälkiä virallisten reittien varteen. Kilpailualueella on myös golfkenttä, joka myös näyttää olevan huvikelkkailijoiden suosiossa. Mutta eiköhän näistä ylimääräisistä jäljistä selvitä.

Maastoon tutustuminen alkoi viime keväänä hankikelien aikana. Maastohan on tuttua monista eri tapahtumista ja työnkin puolesta, mutta ei niin tuttua maastoa, etteikö siellä ole sellaisia paikkoja, jotka pitää tarkoin katsoa urien ajoa varten. Ratojen suunnittelu alkoi samoihin aikoihin. Kesän ja syksyn aikana suurin osa urastosta käveltiin gps:n avulla ja laitettiin kartalle. Nyt kun kelkat on nykäisty käyntiin, niin tätä suunnitelmaa toteutetaan maastossa. Tiheissä puustoissa kelkkamiehellä on ollut suksilla liikkuva ”etumies”.

Maastossa urastoa on jo niin paljon, että ratasuunnittelua voidaan alkaa hioa. Toivottavaa on, että ”yläkerran herra” olisi meille tällä kertaa suosiollinen eikä järjestäisi jatkuvaa uraston ajon urakkaa.

 

Ratamestari, Velu Sipola