Hiihtosuunnistuksen kiehtovuus on urasto, joka suunnitellaan ja rakennetaan maastoon käyttäen hyväksi alueen avoimia alueita ja olemassa olevaa polku- ja linjaverkostoa. Lähdimme SM-erikoispitkän ja Lumirastien keskimatkan ratamestariporukalla suunnittelemaan urastoa pääosin alueelle, jossa ei ole aiemmin hiihtosuunnistuskilpailuja pidetty. Tämä on toki kilpailun kannalta hyvä, mutta ratamestareille ja urastoa rakentavalle porukalle työläs urakka. Onneksi meillä on saumaton yhteistyö, eli Lauri Mustonen käy valoisan aikana maastossa ja mie istun illat tietokoneella. Onneksi mukaan mahtuu jokunen viikonloppupäivä, jolloin on päästy jo kelkkojenkin kanssa uraston aukaisuun. Sunnuntaina 12.1. olimme Pekka Ahon kanssa maastossa ja tällaisia maisemakuvia saimme pari otettua. Tänäänkin olemme lähdössä maastoon ja ensi viikolle luvataan kunnon lumipyräkät, joten huonompikulkuisen maastonpohjan alueille päästänee jo helmikuun alkupuolella.
Olen myös kuullut juttuja aiemmista osin vastaavantyylisistä hiihtosuunnistuksista, jotka on käyty jokisuistoalueella. Torniossa täytyy kuuleman mukaan palata 1970-luvun vaihteeseen, jolloin kilpailut olivat Tornionjoen putaita pitkin menevillä reiteillä. Helmikuussa 2003 järjestettiin näillä alueilla partiotaitokilpailussa Suisto ja silloin partiolaiset liikkuivat osin noilla samaisilla maasto- ja jääalueilla. Lapin Lumirastit järjestetään kuitenkin lähempänä merta ja varsinkin erikoispitkänmatkan kilpailuun pyritään tuomaan aavistus Perämeren, tuon Lapin meren, eksotiikkaa.
Mietteitä kirjasi ylös Tero Taulavuori
Torniossa 27.1.2013